Omassa arjessani on ollut niin paljon positiivista ja haastavaa toimintaa viimeiset kaksi vuotta, että yhteiskunnallinen harmistuminen on jäänyt toissijaiseksi. Silloin tällöin tapahtuva avautuminen kaveripiirissä, tai ajoittainen Facebook-kommentointi ovat riittäneet. Nyt kuitenkin kevään 2013 kuluessa vaikuttaa, että päätöksenteko sekä sitä edeltävä valmistelu on ulkoistettu suurimmilta osin saunatontuille. Toivottavasti saunatontut eivät tästä loukkaannu, sillä otaksun heidän edelleen kuuluvan satuhahmoihin, mutta konsultoinnin on pitänyt tapahtua jotakuinkin sen sektorin suunnalta.
Mikäli niin kutsuttu "älymystö" on kritisoinut eduskuntavaaleista saakka Perussuomalaisia, ja osoitellut Timo Soinia sormella, niin tuon sektorin oma cv ei anna siihen kauaa oikeutusta. Yllätyksekseni juuri persurintama on ollut hiljaa kuin nukkuva jättiläinen, mikä alkaa vaikuttaa siltä, että puolue on kuin onkin strategisesti johdettu kokonaisuus, joka on myös johtajansa kontrollissa.
Päivän otsikoista silmille hyppäsi Helsingin Kaupungin virkamiesten kaavailu asukaspysäköinnin hinnan nostosta lähelle 700 euroa. Merkittävänä perusteluna tälle oli, että summa vastaa "markkinahintaa". Tämä lausahdus pistää pisteen iin päälle siihen mielikuvaan, että virkamieskoneiston paisuttua maassamme valtion kokoon nähden tarpeettoman suureksi, myös nimettömiksi unohtuvat virkamiesmassat alkavat elää omaa elämäänsä. Jossain kohtaa heidän tilastoissaan valtio todellakin muuttuu koneistoksi, joka muodostuu noin 5,3 miljoonasta osasta, jotka tuottavat keskimäärin jotain hyötyä, tai suhteessa kuluttavat valtion varallisuutta sekä resursseja. Tätä balanssia sitten pyritään korjaamaan erilaisilla ehdotuksilla, kuten vaikkapa se, että yksityisauton kadun varressa pitäminen kustantaa viime vuosikymmenen 40euron sijasta 15 kertaa enemmän. Miten kansalaisnäkökulmasta ajateltuna tämän voisi oikeuttaa? Vaikkapa ilmaisella joukkoliikenteellä. Tai vastaavasti, luopumalla toisesta yksityisautosta tai sen pysäköintiluvasta keskusta-alueella, yhden henkilön vapaalla Helsingin sisäisellä vuosikortilla. Entä katujen kunnossapito? Omakohtaisena kokemuksena: täysin kuivalla ilmalla kaupunki suolasi saman kadun varren kolmena päivänä peräkkäin - sisältäen kerrostalon ulko-oven sekä katutason ikkunalaudat. Aiemmat kaksi kuukautta puolet kadunvarren autopaikoista olivat täysin jäätyneen lumen peitossa, kaupungin kiinnittämättä tähän huomiota. Kiteytettynä: Mikäli jotain muutetaan "markkinahintaiseksi", markkinan tulee vastata myös maksajan odotuksia, palveluvaatimusta sekä laatukriteerejä. Kotimainen virkakuntamme potee edelleen vakavaa DDR-syndroomaa, jossa keskusjohtoisesti kansalaiselle myydään palvelua, joka ei ole laadukas, joka silti maksaa, ja joka on tilastollisesti todettu kaikille hyväksi, ja jonka reklamointia ei sen vuoksi voida lainkaan ymmärtää. Kuten Moskova päätti muinoin: tshekit valmistavat takamoottorisia autoja, DDR kaksitahtisia, ja etumoottoristen nelitahtiautojen prioriteetti pysyy venäläisillä. Näin kukaan ei kilpaile keskenään. Wartburg olikin sitten 1989 muurin murtuessa perin ajanmukainen laite - vai kuinka?
Paras savuverho tärkeän päätöksenteon tiimellyksessä on kuitenkin ollut Heidi Hautalan oviremontti, sekä sinällään äärettömän tärkeä kansalaisaloite sukupuolineutraalista avioliittolainsäädännöstä. Näiden hohkaamisen keskellä tosin taas jäi sivuraiteelle tosiasia, että EU-alueella liitokset natisevat talletussuojan kohdalla, ja periaatekysymykset heiluttavat koko kansainvälistä taloutta. Jokaisen eläkeläisen, opiskelijan ja yksihuoltajan arkitalous on nyt päätösten alla, mutta kenties jokainen saa itselleen enemmän energiaa miettimällä, edustaako ministeri Hautala nyt harmaata taloutta. Kuka meistä sitten on ilmoittanut verottajalle ja vakuutusyhtiöille ne rahat, joita kaverille on maksettu kimppakyydistä, anopille siivousavusta tai naapurille lumitöistä? Kansan edustaja - tuo yhdyssana toteuttaa demokratiaa parhaimmillaan juuri silloin, kun kansanedustajien kirjo peilaa kansaa mahdollisimman suoraviivaisesti. Niin selkeästi kansanedustuslaitoksemme on tuskin koskaan Suomen historiassa tätä toteuttanut, mitä se nyt on. Kuten viisas valtiomies totesi: Demokratia ei ole paras järjestelmä, mutta se on paras tällä hetkellä käytettävissä olevista järjestelmistä. Se kuitenkin aina sisältää vastuun.
Läpinäkyvämpi ja ohuempi virkamieskunta, kansalaisaloitteiden vieminen ensin valmistelutasolle korkeimman lainsäädännön sijasta, ja huomion keskittäminen iltapäivälehtitrendien vastaisesti aidosti tärkeisiin asioihin - näissä olisi jo yhteiskunnallisesti pala purtavaksi.
Kunhan se jokin kunta- ja sote-uudistus vai mikä se nyt oli... saadaan alta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti