Eipä aikaakaan, kun uusi ja uljas eduskunta alkaa paljastaa mielenkiintoisimmat piirteensä. Tässä pitää kuitenkin vapaasti lainata New York Timesin kommentointia, joka totesi suomalaisen politiikan olleen 20 vuotta yhtä kiinnostavaa kuin katsoa kuivuvaa maalia. Muttei enää. Uskoakseni nyt näemme vasta alkusoittoa, koska tehdyt valinnat valiokuntiin tai niiden johtoon, sekä ensimmäisten uusien edustajien kommentit mediassa ovat saaneet jo ruudin kuumenemaan.
Olettaa saattaa, että Teuvo Hakkaraisesta saamme elävän legendan jo ennen kuin ensimmäinen edustajavuosi on päätöksessä. Sen sijaan on erittäin epätoivottavaa, jos ulkomaalaistaustaiset, kenties arvostettuunkin asemaan päässeet henkilöt alentuvat peiliefektille ja antavat samalla mitalla takaisin. Sirkkelin viereltä eduskuntaan nousee Teuvo, joka ei ole hiuksia siistivää muotoilutuotetta katsonut edes kotipitäjän Pirkka-valikoimasta, ja jonka pyhäpuku piti pikapikaa noutaa Haloselta Arkadianmäelle, ryhtyi kertomaan auliisti rehellisemmät sydämentuntonsa maahanmuutosta. Mutta jos edustajaehdokas Hetemajn jalkapalloilijaveli on jo uhkaamassa "lyödä idiootin maahan" ensitöikseen, kuka edustaa sivistyneistöä? Tunteet saavat kuumentua, mutta jos niin kutsuttu älymystö haluaa todistaa olevansa poliittisesti parempaa kansaa kuin Perussuomalaisten tuore kansankaarti, siihen eivät kuulu ulkokehältä huutelut. Jokainen, joka nostaa nyrkkiä Teuvon kaltaisten impivaaralaisten suuntaan, ovat vain perussuomalaisia ehostetummassa kuosissa. Hondasta ei tullut Ferraria alumiinikorilla, suoritusarvoilla eikä spoilereilla, vaikka NSX muinoin huima projekti olikin - ja näennäinen sivistys, osoite tai ulkoasu eivät tee yksilöstä pohjimmiltaan viisasta. Mikäli uhmakas pieni persukiintiö halutaan blokata, se tapahtuu vain piirittämällä heidät asiallisuudella, sivistyksellä ja ammattitaitoa huokuvalla konsensuksella. Siinä seurassa uho näyttää teatraaliselta, jopa huvittavalta - ja se jos mikä syö uskottavuuden. Jos taas vastataan huutoon, siinä lajissa lakeuden cheerleaderit vetävät pidemmän korren. Teuvon sahan höyläysjätteen alla voi piillä ansa, johon fiksuina itseään pitävien ei pidä suin päin astella.
Enemmän tulisi nyt kiinnittää huomiota, mitä politiikan virallisissa valtakammareissa tehdään. Hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi nousee nyt Jussi Halla-aho - ja kuinka juuri loppuvuodesta Jussia piinattiin kiusallisen näsäviisaasti niin Pressiklubissa kuin monessa muussakin valtakunnan "syvintä älyä" luotaavassa tv-ohjelmassa. Kuitenkin yli 15.000 ääntä siivitti ikäviä himmler-viboja asioimisellaan mieleentuovan Halla-ahon varsinaiseksi ääniharavaksi, ja sitä kautta itseoikeutetuksi avainpelaajaksi koko uudessa eduskunnassa. Pääkaupunkiseudulla on jo suuri määrä äänestysoikeudellisia maahanmuuttajia ja toisen polven ulkomaalaisia, jotka olisivat helposti voineet nostaa parikin edustajaa vastavoimaksi, mutta maahanmuuttajataustaisten "kellokkaat" jäivät rannalle. Olisivatko maahanmuuttajat tarvinneet myös omat "perussuomalaisensa" - tavalliset duunarit ja pitkää päivää puurtavien, kovia kokeneiden silmissä arvostusta nauttineet ehdokkaat? Kieltämättä nyt ehdolla oli naisia, jotka paistattelivat kiiltäväkantisissa naistenlehdissä ja jakoivat auliisti haastatteluita, nousten trenditietoisiksi julkkiksiksi. Mutta, samalla varmasti karkoittaen niitä äänestäjiä, jotka olisi tarvittu samanlaiseksi taustakuoroksi kuin Persut saivat. Nyt seuraavien maahanmuuttopoliittisten asioiden esittelijänä (tai estelijänä) toimii Halla-aho. Kun tähän kuuluvat myös poliisiasiat ym, ainakin mielenkiintoisia vivahteita ja alleviivauksia erilaisissa tulkinnoissa on takuulla odotettavissa.
Soini otti itselleen tärkeän ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajuuden, joka on nimellinen napsu, sillä persupomo on itseoikeutettu ministeri salkkuja jaettaessa. Sitä voi toki olla myös Halla-aho, vaikka veikkaisin enemmän paria muuta edustajaa. Kun tähän lisätään myös puolustusvaliokunta, ja valtiovarainkunnan taide- ja kulttuurijaosto, persut ottivat valvontaansa juuri ne osa-alueet joiden kohdalla puoli Etelä-Suomea tuntui kauhistuvan. Nyt se on todellisuutta.
Kuitenkin, luotan edelleen - ja etenkin nyt - suomalaiseen demokratiaan. Valta tuo vastuuta, ja vastuu velvoittaa: nyt on Perussuomalaisten aika kasvaa aikuisiksi, ja uskon tämän olevan myös Timo Soinin agenda. Hän on saattanut työnsä kunnialla vaiheeseen, jossa puolueesta tuli voimatekijä pitkän työn ja kypsyttämisen jälkeen. Haasteena on integroida perin omalaatuisetkin ihmiset mukaan tiiviiseen ja vahvaan ryhmään, jotta ulkopuolelle näkyy selkeä ja yhtenäinen julkisivu. Mikäli Soini tässä onnistuu neljä vuotta, nostan miehelle lakkia ja kutsun häntä 2000-luvun suomalaisen tähänastisen politiikan miltei merkittävimmäksi mieheksi. Vaikka sitä kukaan neropatti ei kylillä huutelekaan, herra on ollut harvinaisen usein oikeassakin - yksinkertaisti asioita tai ei.
Yksi groteskin oloinen etu tästä mylläkästä on Suomelle valtiona, ja mielestäni tämä juuri paistoi rivien välistä New York Timesin luonnehdinnassa: Suomi, kansa ja demokratiamme on ensimmäistä kertaa 2. maailmansodan jälkeen tehnyt "ihan mitä itse huvittaa". Näkeekö monikaan tätä yhtälöä? Ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa vanha suomettumisen ja Neuvostoliiton peikon viimeinenkin haamu on haihtunut. Vaikka EU on Suomelle vähintään yhtä tärkeä kuin vanha bilateraalikaupan varaan rakentunut idänkauppa, pelkästään taloudellisesti, suomalaiset voivat olla vapaasti eri mieltä. Mikäl suomalaiset olisivat 1970-luvulla ryhmittyneet nuorsuomalaiseksi uudistusliikkeeksi ja äänestäneet Kokoomuksen suurimmaksi puolueeksi ja pari Liberaalia kaveriksi, Kekkonen olisi julistanut vaalit mitätöidyksi ja Meille Olisivat Loistaneet Valot Moskovan takuulla taivaanrannassa Raippaluodon länsirantaa myöten.
"Huhtikuun tykit" puhuivat, mutta kun savu on hälvennyt, edessämme toivottavasti ei siinnä Sommen taisteluhaudat vaan ymmärrys siitä, että kotimainen poliittinen ilmapiirimme on viimein vapautunut. Kun sananvapautta vaaditaan ja sen eteen taistellaan, pitää muistaa, että myös Teuvo Hakkarainen nauttii samoja oikeuksia - ja monen kauhuksi sitä suvereenisti myös käyttää. Ja usein mielipiteissäni radikaalina toteankin, että olisi parempi kuin etevänä ja edistyksellisenä pidetty länsimainen kulttuuri mitätöisi kaikki kansallisuuksia ja vähemmistöjä (tai yhä useammin enemmistöä) koskevat nimitykset ja niiden diskriminoinnin. Tilastotiede tekee ihmisistä sairaita: miksi ketään pitäisi tilastoissa ylipäätään määritellä sen mukaan, kuuluuko hän tiettyyn etniseen, uskonnolliseen tai kielelliseen ryhmään, tai onko hänen seksuaalinen suuntautumisensa sinne vai tänne? Jos tarkoituksellinen luokittelu ja laskelmointi lopetettaisiin, niitä ei myöskään Teuvo kavereineen tilastoista tuijottelisi.
Antiikin tarun mukaan kun syntyi sankari, syntyi vastavuoroisesti myös hirviö. Asioilla on aina kaksi puolta - ja nykyinen mediakulttuuri puhaltaa ilmaa aina negatiiviseen, otsikkoja kasvattavaan puoleen. Kiteytettynä edelleen: fiksua on suhtautua asioihin kylmän analyyttisesti ja jättää mölyäjät tekemään itsestään naurunalaisia. Pelkoni on, että "äly" mölyää pian enemmän kuin kaikkien aidan takana kummittelemaan alkanut olomuodoton "persu". Kaupunkilaiset ovat alkaneet pelätä tuota mystistä hahmoa kuin Muumilaakson väki jäämörköä. Muumit kuitenkin oppivat lopulta... Opimmeko me?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti